Kävelen tänään tosi tasaisin askelin. Hengitän turhan syvään kuitenkin Voisin vielä kääntyä, mennä takas kotiin Mutta silloin periksi antaisin Mitä jos tänään itse itseni kantaisin Niin ajattelin Ja jumalako rankaisee, kun toiset täällä päähän potkaisee? Ja kuka muka kuuntelee, kun kaikki illat itketään uneen? Lyö vielä kerran, olen hiljaa, ihan hiljaa Mut kärpästen herran edessäni nään se menee läpi pään Nyt viisitoista vuotta myöhemmin Tänne synkkään betonipihaan palasin Kello ei liiku niinku se ei liikkunut silloin kun tyhmyys täällä tiivistyi Mutta olen se ihminen joka selviytyi Siitäkin Ja jumalako rankaisee, niitä jotka pelolla hallitsee? Onko joku joka kuuntelee, ja kuka tämän kierteen katkaisee? Viimeisen kerran mä maahan jäin nyrkit edessäin Kun kärpästen herran hajoavan näin mä astun ylöspäin Ja jumalako rankaisee, niitä jotka pelolla hallitsee? Onko joku joka kuuntelee, kun kaikki illat itketään uneen? Viimeisen kerran mä maahan jäin nyrkit edessäin Kun kärpästen herran vajoavan näin mä astun ylöspäin Mä astun ylöspäin, mä astun ylöspäin! Mä astun ylöspäin!