Aurinkolaulu

歌詞

On monta uskoa päällä maan Ja toinen toista kiittää Mut laulajilla yks usko on vaan Eliniäksi hälle se riittää Min' verran meissä on lempeä Sen verran meissä on iäistä Sen verran meistä myös jäljelle jää Kun päättyvi pähäivä tää Kuka tietävi, mistä me tulehemme Ja missä on matkamme määrä Hyvä että me sitäkin tutkihimme Ei tutkimus ole väärä Mut yhden me tiedämme varmaan vaan Me kuljemme kumpuja mustan maan Ja täällä meidän on eläminen Miten taidamme paharhaiten Me olemme kaikki nyt laivalla Jaha kynnämme suurta merta Me synnyimme tänne vaivalla Ja vaivalla kuolemme kerta Mut se mikä niiden on välillä Se olkohon lämpöä, lempeä Kas, yössä kun yhtehen sattuu kaks Käy kulkukin helpommaks Mut emmehän yössä vain astuhukaan Myös aamussa astehelemme Vaikk' kuljemme kumpuja mustan maan Niin maassa tok' kiinni emme Tääll' onhan niin paljon muutakin Kuin multaa, on kaunista, kultaakin Kun elämän ääriltä etsimme vain Tai kuiluista kuolehevain Tai katsokaa, miten lainehet Ikikauniisti rantoja kaulaa! Tai kuunnelkaa, miten lintuset Ikilempeesti lehdoissa laulaa! Tai ootteko nähnehet illan kuun Ja kuullehet kuisketta metsän puun Min' ylitse valkeat hattarat Suvitaivaalla vaeltavat? Tai ootteko koskaan te painaneet Pään kesäistä nurmea vastaan Kun heinäsirkat on helisseet Jaha raikunut laulu rastaan Sinikellot tokko ne keinuivat Lepinkäiset tokko ne leijuivat Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet Sitä hetkeä unhota et Tai ootteko mennehet milloinkaan Tehe aamulla järvehen rantaan Kun aurinko noussut on aalloistaan Jaha paistanut valkosantaan Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin Sumun keskeltä nousiko seijastuin Sadun saaret, niemet ne terheniset Sitä utua unhota et Oi, ootteko silloin te tunteneet Maan luonnossa maailman Luojan Oi, ootteko silloin te löytäneet Yön aaveilta armahan suojan Ja ootteko silloin te itkeneet Ja hyviä olleet ja hymyilleet Oi, ootteko silloin te lempinehet Sitä lempeä unhota et Soi, helise siis, sävel hempehein Halo aaltoja, laulajan haaksi Käy purjehin täysin ja pullistuvin Jätä välkkyvä jälkihi taaksi Ja vaikka mun nuorena laineet vei Niin eipä se hukkahan vaipunut, ei Joka upposi laulujen laineisiin Ja untensa unelmiin