Prokofiev: War and Peace, Op. 91 - original version: "Nevesta maladova kn'az'a"

歌詞

Kauas on tultu siitä, Mihin piti tän tien johtaa. Se kaikki, minkä varaan me laskettiin, Siruina jalkojen alla. On jotain, mitä tekisin toisin, Jos voisin palata alkuun, Mut pidinkö mä kiinni liian tiukasti Vai enkö tarpeeksi? Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tän kelata alkuun. Tahdon sitä, vaikken mä siihen pystykään. Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä, Kuin hyväksyy, et meistä ei ollut enempään. Matkalla oppii paljon, Etenkin itsestään. Mä huomaan nyt mun virheitä monta, Ne näyttää niin itsestään selviltä. Mut jos olisit ees puhunut kerran oikeesti Ja katsonut silmiin Ja antanut mun nähdä sun tunteet kaikessaan, Se ois ollut paljon. Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tän kelata alkuun. Tahdon sitä, vaikken mä siihen pystykään. Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä, Kuin hyväksyy, et meistä ei ollut enempään. Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tän kelata alkuun. Tahdon sitä, vaikken mä siihen pystykään. Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä, Kuin hyväksyy, et meistä ei ollut enempään.