Tiedän sen Kun astun junaan,nyt hän herää Löytää kirjeen,jonka jätin eteiseen Ja hän siihen vilkaisee ja sille nauraa Hän ei arvaakaan,nyt viimeinkin sen teen Tiedän sen Kun matka jatkuu,hän on työssään Lounasaikaan numeromme pyörittää Meillä soi,ei kukaan sieltä hälle vastaa Miettimään,miettimään hän jää Tiedän sen,kun saavun Ouluun,hän jo nukkuu Ja hän kuiskaa nimeäin unissaan Havahtuu ja lukee uudelleen sen kirjeen Kai viimeinkin nyt saan sun uskomaan Havahtuu ja lukee uudelleen sen kirjeen Kai viimeinkin nyt saan sun uskomaan En voi milloinkaan alkaa uudestaan,uudestaan...