Pohjola

歌詞

Luonto ponteva Pohjanmaan! Milloin taas hnen nnhd saan? Milloin saanenkaan kes-yll Nhd kirkkaalla sdevyll Ymprity taivoaan? Milloin lainehilta Pohjan vetten Nhd hohtehen, nhd ett'en Lansna unta ma nhnyt vaan? – Milloin Pohjolan nhd saan? Pohjola, minun maa Talvismaailman mahti uus', Lumitannerten ihannus, Mustat metst ja synkt salot, Revontulien tummat palot, Nekin luontoa Phojanmaan. Eik kaikk' ole kannallansa? Tokko mainio Pohjan kansa Viel' on vanhassa voimassaan? – Milloin Pohjolan nhd saan? Kansa vankka, mi' muinaisin Seisoi miehuuden mittehin, Vaarat hiihteli, kynti merta, Kosket laski ja vuoti verta. Tokko voinee se sodan tiell Altiiks henkens antaa viel Eest armahan isnmaan? – Milloin, milloin sen nhd saan? Pohjola, minun maa Pohjaton, kaipuuni on Pohjannaula, mua johdata Onhan nytkin sen tunturit Jylht, korkeat, kaunihit; Viel kaiketi kosket kuohuu; Totta vielkin virrat vuoltuu Syvin uurtehin halki maan? Eik merikin yh viel Huhdo rannikkoamme siell? Myrskyn virtt' eik kuulukkaan? – Milloin, milloin sen nhd saan?